Viiden sangon iltapäivä

Kello 16.45 sunnuntai-iltapäivästä puhelin soi ja Juha soitti innoissaan. 'Nyt niitä tulee sankoin joukoin' eli silakoita nousi litkalla mielin määrin.

Ruoka oli juuri valmistumassa, mutta ei sitä kauaa suuhun mätetty ja soitto Karille että puolen tunnin päästä tullaan häntä noutamaan mukaan reissuun.

Suunta kohti Virolahtea klo 17.15 kaikki varusteet kyydissä, mitä nyt Kari unohti kiireessä puhelimensa, mutta eihän sitä tarvittu litkauksessa. Välitankkaus Vaalimaan Teboililla tuntui vievän turhankin kauan, mutta perille päästiin hieman ennen puolta seitsemää.

Juha ja Veijo nosteli uskomattoman isoja silakoita ämpäriinsä, yksi olikin jo täytenä autossa. Paikallinen naishenkilö kävi hakemassa osansa ja vieressä ollut ruotsalaisaluksen pariskuntakin ihmetteli heidän touhuaan. Joku paikallinen oli myös käynyt ottamassa valokuvia litkauksesta.

Pääsimme heti touhuun mukaan ja ennen näkemätön syönti alkoi. Litkassa roikkui melkein heti useampi silakka ja suurimmat oli parisataa grammaisia. Aikani ongittua minulta katkesi vapa, ja Juha pelasti litkani ennenkuin kalat sen veisivät. Varavapa toimintakuntoon ja touhu jatkui.

Juha ja Veijo pakkasivat puoli kahdeksan korvilla onkensa autoon ja lopettivat homman kun toinen sanko oli täynnä. Me jatkoimme vielä tunnin verran ja kaikilla kolmella ämpärit oli melko lailla piripinnassa.

Auton nokka kohti kotisuomea ja kotona alkoi iso urakka saada kalat siivottua kylmään. Siinä menikin puolilleöin, Suomen lentopallopelin tuli kuunneltua, ei katsottua. Kari oli lopetellut omaa urakkaansa kahden korvilla. Naureskelimme aamulla, että harrastukset ottavat oman aikansa.

Laskin meillä olleen kaloja hieman yli 400 kpl.

T Pekka, Varpu, Juha, Veijo ja Kari