Kauden viimeinen pilkkireissu Utulaan 22.4.2017

Kauden viimeinen pilkkireissu sovittiin Leksan kanssa lauantaiaamuksi ja hän olikin meidän pihassa jo ennen auringon nousua eli kello 5.

Vajaan tunnin ajomatka hyvässä säässä pikkupakkasessa kuivassa kelissä ja kesärenkaat jo alla. Ei kuitenkaan ongelmia ja olimme kuuden korvilla Utulan harjulla valmiina kauden viimeiseen koitokseen. Jäätilanne arvelutti ja meillä oli päällä paksut pelastustakit, Leksalla pelastuspuku, mutta ei huolta jäätä oli melkein puolimetriä ja yön pakkanen oli sen kovettanut.

Pilkkiminen aloitettiin heinikosta ja muutama ahven ja särki nousikin vanhoista rei'istä joita auoimme. Joku oli käynyt paikalla pari päivää aikaisemmin ja tehnyt selvät jäljet mistä pilkittiin. Kala ei ollut kuitenkaan oikein syönnillään, koitti sitten pilkillä, morrilla tai värikoukuilla. Sain kuitenkin värikoukkupilkillä muutaman ihan hyvän kokoisen paistiahvenen. Varpu sai ketjupilkillä myös muutaman vähän isomman ja siirryttyään vähän sivummalle päivän suurimman yli 300 grammaisen. Kevät oli kovaa vauhtia saapumassa ja kuuntelimme lintujen konserttia ihmeissämme, joku ihme humputtajkin oli paikalla, oisko ollut kaulushaikara, ääni oli sen verran matala ja kävi inhottavasti korviin.

Kello kymmenen korvilla pakattiin reput ja siirryttiin Kysmälahdelle. Siellä ei meinannut ensin päästä jäälle, koska rannassa oli melkein sula pari metriä leveä railo. Kaislikon kierrettyämme pääsimme kuitenkin jäälle ja totesimme sen hyvin kantavaksi ja kovaksi. Kiersimme Leksan kanssa kaislikon reunaa, mutta kontakta ei kaloihin saanut kunnes palasimme takaisin lähtöpaikan viereen ja silloin jysähti. Mutta pahus, taas kerran iso kala irtosi. Pikkuahven söi kuitenkin jopa reippaasti, mutta ne ei oikein innostaneet, kokoluokka oli kymmensenttistä kukkoahventa.

Puoliltapäivin pakkasimme varusteet autoon, sillä hiki virtasi norona lämpimissä kamppeissa ja suuntasimme seuran mökille kahvin keittoon, makkaran paistoon ja eväiden syöntiin.Sen jälkeen auton nokka kotia kohden ja totesimme melkein yhteen ääneen että kausi oli tässä.

Seuraavan kerran mennään jäälle vasta kun ne ovat kerran sulaneet ja taas järvet jäätyneet.

Kevät terveisin Pekka, Varpu ja Leksa