Pyhäjärvellä 22.1.2017

Huonosti nukuttu yö takana flunssan takia, nokka aivan tukossa klo 5 sunnuntaiaamuna. Kamppeet kasaan ja jo illalla Varpu oli tehnyt eväät valmiiksi, aamusta keitteli kahvit termariin ja jälleen kerran Karia noutamaan.

Kuutostiellä ihmeteltiin aura-autoja, lunta oli satanut juuri sen verran, että pikkuisen lumi pöllysi. Vielä enemmän ihmetytti muutaman kilometrin ajettuamme suola-auto joka kulki aura-autojen edellä. Jäljessä tulevat aura-autothan aurasivat juuri levitetyn suolan tien sivuun. No, ei kai se meille millään tavalla kuulu miten verorahoja tuhlataan.

Simpeleen Teboilille kahville ja siellä oli muitakin pilkkimiehiä. Tosin he menivät Puruvedelle. Meillä matka jatkui edelleen Kesälahdelle ja vähän harhailtuamme löysimme oikean paikan autolle. Vähän piti pakitella ja työnnellä autoa irti kovasta hangesta kun keula putosi kovan hangen läpi. Siitäkin selvittiin ja kellon näyttäessä 8.30 ja aamukin alkoi sopivasti valostua lompsittiin jäälle.

Ensimmäiset reiät läheisen saaren luo, mutta ei havaintoa kaloista. Reilun vartin päästä ja useamman reiän jälkeen kontakti kaloihin löytyi minulla ja Karilla. Reikiä kairaten siirryimme seuraavaa saarta kohden ja sinne alkoi kokoontua muutakin porukkaa. Liikenne oli ajoin kuin Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan. Jäällä pyöri autoja, mönkijä ja muutama moottorikelkka. Paikalliset ei paljon kävelleet niinkuin me, siirtymät tehtiin moottorien voimalla.

Pääsimme Karin kanssa seuraavan saaren päähän ja vanhoja reikiä oli tehty metrin välein iso kasa. Sekaan teimme uudet reiät ja kalakin alkoi käydä näykkimässä syöttejämme. Kalan keskikoko oli ahvenelle hyvä eli noin 50-100 grammaa ja kaloja tuli väliin hyvin. Varpukin pääsi lopulta osalliseksi kalojen syönnistä ja nosteli reppuun kasan kaloja.

Jatkoimme matkaa ja saaren kiertämistä, kokeilimme väliin tasapainoja, värikoukkua ja Varpu pilkki pelkällä morrilla. Saalista tuli tasaisesti, ei kuitenkaan mitään huippusyöntiä, aina muutama kala reiästään ja sen jälkeen hiljeni.

Puolenpäivän jälkeen siirryimme saaren eteläpuolelle ja siellä olevaan penkkaan. Kalaa alkoi nousta tasaisesti ja se oli kooltaan hieman suurempaa ja syöntikin parani koko ajan. Jatkoimme jään rei'ittämistä ja paikallisetkin, jotka olivat poistuneet selän toiseen reunaan palasivat saaren päähän. Syönti parani edelleen ja puoli kahden korvilla nostimme pilkit ylös reppuun ja talsimme takaisin autolle reilun kilometrin päähän.

Autolla eväät esille ja hyvin ne maistuivatkin. Varpun ja allekirjoittaneen nenät punoittivat ja valuttivat edelleen ylimääräistä nestettä nenäliinoihin. Sen jälkeen vermeet autoon ja nokka kotia kohden parin tunnin ajaksi. Vähän ennen kuin ilta pimeni saavuimmekin Karille ilman kommelluksia ja siitä edelleen kotiin perkaamaan kaloja. Mitä nyt meinasi silmät pari kertaa umpeutua kotimatkan aikana

Saalista saimme Karin kanssa kumpikin reilun 5 kiloa, Varpulla kilon verran. Kokoluokka perus Pyhäjärvan ahventa, muutama isompi n. 200-300 gr ja muutama pikkuinen eli ahvenen kokoisia kaloja.

Varpu, Kari ja Pekka

ps. Maanantai-iltana paistoin pannulla voissa muutaman kalan ja parempaa kalaruokaa saa kyllä etsiä...